Aamulla porukalla oli ruhtinaallisesti aikaa levätä ja kerkesimme jopa kaupungille shoppailemaan. Shoppailun ohessa tietysti treenattiin, tosin koirat olivat hotellilla:

 

Kävelykadulla oli hyvä aukio seuraamiskaavion opetteluun.

Treenit sujuivat arvokisamaisissa tunnelmissa; oli mukava seurailla muiden maiden treenejä ja Suomi oli vuorossa viimeisenä. "Hyvän mielen" ajatuksella kaikki vetivät omat settinsä sujuvasti, todeten pohjan olevan jälleen äärimmäisen liukas. Mutta jospa koirat sitten kisassa muistaisivat senkin! Ruotsalaisten treenivuoron aikana järjestäjät kuuluttivat "Ei nameja kehässä!" ja kävivät vielä erikseen minua asiasta informoimassa. Kummasti namien syöttö vaan jatkui ja kaikki muut joukkueet sitä kerkesivät surutta harrastaa. Vielä ennen Suomen vuoroa kuulutettiin asiasta uudelleen.

 

Illalla hotellilla osallistuin Tesun kanssa joukkueenjohtaja palaveriin. Tuomarit olivat keskustelleen pohjan liukkaudesta ja sen vaikutuksesta tuomarointiin. He olivat tehneet päätöksen, että jos koira reagoi käskyyn välittömästi ja liukuu/ liukastuu merkin säteen ulkopuolelle, tästä seuraa vain pistemenetyksiä. Mutta jos koira "hipsuttelemalla" pysähtyy merkin säteen ulkopuolelle on liike 0. Jos koira menee ruutuun niin kovaa, että liukuu kehästä ulos (tässä on onneksi matkaa useampia metrejä) tuomarit keskustelevat punaisesta kortista. Korttien antamisesta keskustellaan muutenkin ensin koko tuomariston kesken ja päätöksestä kuulutetaan.

Tsemppiä lauantaille!