Sunnuntain kisahuomiot jäivät aika kevyiksi kun päivä vilahti käsistä suomalaisia koirakoita jännittäessä, mutta nyt viimeistä pätkää bussissa matkustaessa on sopivasti aikaa tehdä katsaus lähipäiviin.

Päällimmäisenä on ihan mahdottoman onnellinen olo koko Suomen joukkueen puolesta! Me mentiin ja näytettiin, että ei me minnekään olla Tokon huipulta kadottu! Pariisissa myrskyvaroituksen antaneet uudet joukkuelaiset Tarja ja Zici sekä Jessica ja Mac korjasivat ansaitusti mitalit kotiin viemisiksi. Ja joukossa on voimaa; hienojen yksilösuoritusten ansiosta onnistuimme loistavasti myös joukkueena ja joukkuekisassa kukaan ei mahtanut suomalaisille mitään. 5 ykköstulosta joukkueelle on mahtava suoritus! Uusia Tanskan tottelevaisuusvalioita tuli siis Zicistä, Macistä ja Zenistä. Metellä ja Ässällä valoitulokset saavutettiin jo 2010 MM kisoissa.

Onnistumisten lisäksi tässä lajissa valitettavasti kaikki ei aina mene ihan niin putkeen.. Onneksi suomalaiset tunnetaan ainutlaatuisesta sisustaan, joten ei muuta kuin pää pystyyn ja uusia treenejä kohden! Sain loppumatkasta Oilinkin laskeskelemaan, että vielä kerkeää tehdä 56 toistoa jos treenaa aamuin illoin ennen Messarin karsintoja. Kova työ ja sitkeys vielä palkitaan, usko vaan!

Kun PMissä kisa käydään kahtena päivänä ja molempina päivinä kisataan vain puolet liikkeistä, on päivä nopeasti ohi. Jännitettävää siis riittää, joka neljäs kilpailija kun on joukkuetoveri, ei aikaa paljoa suomalaisten suoritusten välille jää. Tuntui, että aina oli joku menossa kehään tai tulossa sieltä. Suihkin ympäri hallia ja yritin huolehtia aikatauluista ja jokaisen joukkuelaisen tarpeista. Onneksi joukkueen apuna hääri kultaakin arvokkaampia avustajia ja bussikuskimme Antero avusti innokkaasti kuvaamisessa sekä kameralla että videolla. Oili on luvannut editoida videoita kotiin päästyä, saamme sitten jälkikäteenkin fiilistellä tunnelmia. Lisäilen tänne blogiin  myös kuvia kunhan ennätän.

Kisan jälkeen, sunnuntai-iltana, kävimme koko porukalla syömässä ”Mestaruus-illallisen” paikallisessa Mexicolaisessa. Täytyy myöntää, että en ole koskaan niin valtavia annoksia nähnyt! Hampurilainen oli kuin jättimäinen kaali ja ribsit eivät meinanneet mahtua lautaselle. Yö unet jäivät lyhyeksi, ja osalla jopa kokonaan väliin, kun bussimme starttasi kotimatkalle maanantaina aamuyöstä klo 3. Laivamatkan Frederikshavnista Göteborgiin torkuimme laivan lattialla ja sohvilla, ja päivä matkatiin läpi ruotsin muutamalla pysähdyksellä. Bussimatkasta on kyllä se hyvä puoli, että hauskaa meillä ainakin oli! Ei tarvinnut huolehtia reiteistä, tauoista tai aikatauluista kun kuskimme Antero piti niistä huolen. Pelasimme korttia, Unoa ja Aliasta ja naurettiin niin että mahaan sattuu vieläkin. Tiedätkö muuten mikä on pienempi kuin hevonen? Katjan mielestä looginen vastaus on sika…

Illalla saavuimme Tukholmaan ja yön matkustimme Viking Linen laivalla Turkuun. Illalla söimme vielä kerran porukalla ja shoppailimme tuliaiset Tax Free:sta. Viisas päätös oli mennä nukkumaan ajoissa ja hyvin oli kaikkia nukuttanut. Aamulla osa porukasta jatkoi autoillaan ja junalla satamasta kohti kotia ja osa matkusti vielä hetken Anteron kyydissä.

Isot kiitokset koko joukkueelle ikimuistoisesta matkasta! Teitä on ilo JoJottaa! Kiitos Riitalle maailman parhaasta Ketyilystä! Kiitos Satsulle, Tesulle ja Marille avusta kisapaikalla! Kiitos Anterolle; maailman parhaalle bussikuskille!

Kiitos kaikille kotikatsomossa jännittäneille ja onnitteluita lähettäneille! Blogi herännee taas seuraavissa arvokisoissa J